Valikko Sulje

Kirjoita omasta elämästäsi! 5 syytä, miksi

Miksi kirjoittaisit omaelämäkerrallista tekstiä? Eikö se ole pelkästään vanhempien ihmisten hommaa? Silloin, kun jää eläkkeelle? On se toki sitäkin. Mutta uskon vahvasti siihen, että omaelämäkerrallisesta kirjoittamisesta hyötyvät ihan kaikki. Pitää vain olla kiinnostunut kohtaamaan menneisyyteensä.

Lisäksi omaelämäkerran kirjoittaminen on hyvinvointiteko. Kyllä. Siinä tutustuu itseensä aivan uudella tavalla. Se ei missään nimessä ole omaan napaan tuijottamista. Siis negatiivisessa mielessä. Päinvastoin. Omasta elämästä kirjoittaminen usein avartaa katsontakantaa.

Eroja on toki siinä, miksi kirjoittaa.

  • Kirjoittaako vain itseään varten?
  • Kirjoittaako vaikkapa lapsilleen?
  • Haluaako julkistaa omaelämäkertansa laajalle lukijakunnalle?

On kirjoittajan syy kirjoittamiselle mikä tahansa, uskon että jokainen omaelämäkertansa kirjoittaja oppii jotain uutta itsestänsä. Kirjoittaja kohtaa itsensä uusin silmin matkan aikana. Hän saa uusia näkökulmia elettyyn elämään.

Tarkastelen lähemmin syitä, miksi pidän omaelämäkerrallista kirjoittamista niin tärkeänä.

Ensimmäinen syy: elämäsi on mielenkiintoinen tarina

Jokaisen elämä ansaitsee tulla tarinaksi. Välillä kuulen ihmisten sanovan, ettei heidän elämänsä ole kiinnostavaa. Ettei ketään kiinnosta lukea sitä. Näen asian eri tavalla. Jokaisen yksilön elämä on kiinnostava. Vaikka itsestä tuntuu, että eletty elämä on ollut tylsä, niin kirjoittamalla usein nousee esiin mielenkiintoisia elämänkokemuksia.

Jos kuitenkin on sitä mieltä, ettei halua tekstiään muiden luettavaksi, kannustan kirjoittamaan siitä huolimatta. Kirjoittaja itse päättää kenelle haluaa tekstinsä antaa luettavaksi.

Olipa tekstillä lukija tai ei, on jokaisen elämä aivan varmasti kirjoitetun tekstin arvoinen.

Viimeistään kirjoittamisen aloittamisen jälkeen huomaat, että teksti lähtee viemään sinua vaikka minne. Sivupolut vievät muistoihin, joiden olemassaolon olit ehkä jo unohtanut. Yllättäen huomaatkin, että elämässäsi on paljon kirjoittamisen aiheita.

Toinen syy: tieto on katoavaista

Jos elämäntarina jää kirjoittamatta, voi jäädä myös paljon tietoa siirtymättä jälkipolville. Pohdi hetki, miten arvokasta olisi saada lukea vaikkapa edesmenneen sukulaisesi omaelämäkerta.

Tarina veisi sinut kymmenien vuosien takaiseen aikaan. Voisit lukea, millaista elämä on silloin ollut. Millaisia sukulaisia sinulla on ollut, joita et ehkä ole koskaan tavannut.

Tällaista tekstiä lukiessasi voit oivaltaa uusia asioita omasta elämästäsi. Onko jokin toimintamalli tai tapa kenties periytynyt? Ehkä et ole edes tiedostanut sitä, että joku asia onkin kulkenut pitkän matkan sukupolvelta toiselle.

Niinpä niin. Harvalla meistä on käsissään sellaista aarretta. Voisitko sinä tehdä sellaisen omasta elämästäsi? Ehkä joku pitkän ajan päästä kiinnostuu lukemaan, millaista elämäsi on tässä ja nyt. Tällä hetkellä.

Kannattaa käyttää se mahdollisuus, että voi tarjota huikean lukuelämyksen jälkipolville.

Kolmas syy: vapaus valita tyyli

Omaelämäkerran kirjoittamisessa ei tarvitse noudattaa tiukkaa tyyliä. Voit vapaasti kirjoittaa juuri sillä tavalla kuin itse haluat. Tarinassa voi olla minä-kertoja. Siinä voi yhtä hyvin olla hän-muoto. Tai kerronta voi muuttua kesken tarinan. Sinulla on vapaus valita.

Vaikka omaelämäkerta liitetäänkin usein totuudellisuuteen, voit astella myös fiktion puolelle. Uskon, että jokainen omaelämäkertaansa kirjoittava joutuu jossain vaiheessa pohtimaan, mitä voi toisesta kirjoittaa.

Muistan, kun itse istuin joskus opiskeluaikana ryhmässä kirjoittamassa. Pohdimme tätä kysymystä. Päällimmäisenä jäi mieleeni, ettei ainakaan kostoksi kannata kirjoittaa.

Lisäksi muistan, että hyvä nyrkkisääntö on se, että kirjoittaa mielessään kysymys: ”kestäisinkö itse tämän?”.

Nämä ovat olleet hyviä vinkkejä ja mielestäni käyttökelpoisia jokaiselle omaelämäkertansa kirjoittajalle.

Joskus eteen voi tulla tilanne, että jokin tapahtuma ansaitsee tulla kirjoitetuksi. Samalla tapaukseen voi liittyä ristiriita siitä, onko soveliasta tuoda esiin tapahtumaan liittyvä henkilö. Näitä asioita on syytä pohtia tarkkaan, jos lukijakunta on iso.

Faktan ja fiktion ihanaa sekamelskaa puolustaa myös se, ettei aina voi olla varma, muistaako asiat oikein. Mikä on oikeasti totuus. Kirjoita siten kuin muistat. Kirjoita sillä tavalla, kun asian itse koet.

Neljäs syy: terapeuttinen vaikutus

Omaelämäkerrallinen kirjoittaminen voi tuntua terapeuttiselta. Vaikka et hakisikaan varsinaisesti terapeuttista vaikutusta, se usein astuu esiin nurkan takaa.

Kun käsittelet elämäsi tapahtumia, ihmissuhteita ja valintoja, huomaat kirjoittamisen terapeuttisen vaikutuksen. Sinusta saattaa tuntua hyvältä ja vapauttavalta käsitellä asioita kirjoittamista apuna käyttäen.

Joskus voi käydä niinkin, että kirjoittamisen aikana huomaa antavansa anteeksi jonkun vanhan tapahtuman. Antaa anteeksi joko itselle tai toiselle.

Asiat saattavat myös nousta pintaan täysin uudessa valossa. Jonkun asian voi nähdä aivan eri lailla, miten sen on aiemmin kokenut.

Ryhmällä voi olla myös terapeuttinen vaikutus. Omien tekstien lukeminen muille. Omien elettyjen kokemusten kertominen muille. Tällaiset ovat usein hyvinkin voimauttavia hetkiä. Samoin myös toisten tarinoiden kuunteleminen, ehkä jopa niihin samastuminen. Ryhmässä voi olla hyvinkin yhteenkuuluvaisuuden tunne.

Viides syy: muutos on väistämätön

Todennäköisesti jokin sinussa muuttuu. Tai ainakin liikahtaa. Kun kirjoittaa paljon omaelämäkerrallista tekstiä, huomaamattaan saattaa ihmisenä muuttua.  Tässä lajissa opit paljon itsestäsi. Saatat oppia paljon myös toisista ihmisistä.

Kirjoittaminen saattaa johtaa siihen, että

  • on armollisempi
  • on harkitsevampi
  • ymmärtää paremmin itseään ja toisia
  • eheytyy.

Ylipäätään voit huomata olosi erilaiseksi. Ehkä olet rentoutuneempi. Ehkä huomaat käyttäytymisesi muuttuvan. Joku ulkopuolinen saattaa pitkän tauon jälkeen nähdessään sinut huomata, että olet jotenkin muuttunut.

Tutustu myös itsetutkiskelua koskevaan kirjoitukseen.

Jos teksti kannusti sinua astumaan omaelämäkerrallisen kirjoittamisen kiehtovaan maailmaan, olen siitä iloinen. Toivon, että sait kimmokkeen aloitukselle. Ota toki myös yhteyttä. Kuulen mielelläni tarinoita.

Posted in Omaelämäkerta