Valikko Sulje

Metsän vaikutus hyvinvointiin

Kaivelin vuoden takaisia muistiinpanojani Luontoyhteysmenetelmät-koulutuksesta. Silmiini osui kirjoittamani lause: ”Ei ole kyse pelkästään siitä, että luonto parantaa, vaan myös siitä, että nykymeno sairastuttaa.

Aloin miettiä tuota lausetta tarkemmin. Luonnon hyvää tekevästä vaikutuksesta puhutaan paljon. Pitäisikö sen ohessa keskittyä myös enemmän siihen kysymykseen, miksi sen tarve korostuu nykyisin niin voimakkaasti?

Luonnon terveysvaikutuksista on tehty tutkimuksia. Tutkimusten mukaan jopa 15 minuutin oleilu luonnossa vähentää stressiä. Ja tietysti mitä kauemmin luonnossa ollaan sitä syvempi on tervehdyttävä kokemus.

Uskon, että moni metsässä samoilija on kokenut tämän. Joko tietoisesti tai tiedostamatta syy metsään lähtemiselle on usein mielen rauhoittaminen. Ainakin itse nautin metsästä. Asiat näyttäytyvät uudessa valossa. Uusia oivalluksia saattaa syntyä. Ja mikä parasta, metsä on loistava paikka kohdata oma sisäinen maailma.

Metsässä voi kokea vapautta. Se on paikka, jossa voi päästää irti.

Kuva: Pixabay

Puiden syli

Puiden halaamista ei pidä hävetä. Artikkelin mukaan puiden halaus on varsinainen terveysteko.

Luontoyhteysmenetelmien koulutuksessa aloitimme aamun tervehtimällä puita, kiviä, kantoja… Yksi asia jäi vahvasti mieleeni: metsältä tuli pyytää lupa, saako koskea. Saako pysähtyä hetkeksi viettämään aikaa.

Tämä laittoi minut pohtimaan aiempaa käyttäytymistäni. Olen vain lampsinut puun ”kimppuun” ja kertonut sille huoleni. Mutta luontoyhteys on ennen kaikkea vastavuoroisuutta. Ihminen voi antaa luonnolle jotain.

Koko luontoyhteyteen tuli uusi näkökulma. Minähän voin antaa puulle jotain itsestäni. Ei vain toisinpäin. Minä voin omalla halauksellani olla puulle läsnä. Antaa sille omaa energiaani. En voi vain olla ottamassa itsekkäästi jotain.

Samalla kertaa oivalsin myös toisen näkökulman. Usein kuljen metsässä tarkkailijan roolissa:

  • haistelen
  • maistelen
  • kuuntelen
  • katselen
  • kosken
  • aistin.

Mutta asiaahan voi tarkastella myös toisin. Miltä minä näytän metsän näkökulmasta?

Miltä kulkemiseni näyttä puiden oksilta? Miten linnut, oravat, muurahaiset ja muut metsän asukit kokevat minut? Siinäpä tutkiskelun paikka. Paperin ja kynän avulla voi pohtia itseään ulkopuolisen silmin. Voi kirjoittaa tarinan siitä, miltä itse näyttää metsän kulkijana.

Tartu kynään. Katso itseäsi ulkopuolisen silmin.

Onko ihminen vieraantunut luonnosta?

Ilmeisesti postauksen alun lauseella on vielä jotain muuta sanottavaa. Eli ajatus oli se, että tässä kaikessa ei ole kyse vain siitä, että luonto parantaa. On siis otettava huomioon, että nykymeno sairastuttaa. Mitä tämä lause vihossani haluaa sanoa?

Jos kerran luonnon vaikutus hyvinvointiin on ollut tutkijoiden kohteena, niin kai se kertoo sitä karua tosiasiaa, että ihminen on vieraantunut luonnosta. Keinotekoinen valo, vihreän ympäristön puuttuminen ja stressaava elämä eivät ehkä ole kaikkein mukavin ympäristö oleilla.

Ei siis pidä pelkästään keskittyä siihen, miten luonnossa oleilu poistaa stressiä. On tarkasteltava asiaa myös siitä näkökulmasta, mikä kaikki aiheuttaa stressiä. On pohdittava, mikä aiheuttaa sen, että ihminen vieraantuu luonnosta. Ja mitä vieraantuminen aiheuttaa?

Syitä luonnosta vieraantumiselle todennäköisesti ovat:

  • Liian paljon sisätiloissa vietetty aika.
  • Vihreän ympäristön puuttuminen.
  • Liiallinen netin käyttö.
  • Ruokaa ei tarvitse hakea metsästä.
  • Metsän hyötykäyttö (hakkuut ym.)

Tässä muutama ajatus. Mutta syitä on varmasti paljon enemmän.

Artikkelin mukaan luonnosta vieraantuminen näkyy monella tavalla. Kaiken vaikutusta ei vielä edes tiedetä. Eli ehkä luonnosta vieraantuminen näkyy vuosien saatossa monellakin tavalla.

Kirjoita kokemuksesi

Mutta miten tämä kaikki liittyy itsetutkiskeluun ja kirjoittamiseen, jotka ovat blogin kantavia teemoja? Paljonkin. Ensinnäkin metsä on mitä parhain paikka kohdata itsensä. Jos uskaltaa aidosti antautua kokemukselle, voi sisältä nousta pintaan jotain yllättävää.

Metsän terveyshyötyjä ei todellakaan ole liioiteltu. Ne ovat täyttä totta. Ne ovat jokaisen koettavissa. Jokaisen, joka haluaa sen kokea.

Vinkki kirjoitusharjoitusharjoitukseen

Kirjoittamalla on helppo pysähtyä kohtaamaan oma olonsa. Kirjoittamalla voi itselleen tuoda näkyväksi sen, millainen olo sisällä on. Tee kaksi eri harjoitusta.

Jos vietät aikaa paikassa, jossa ei ole aitoa luontoa lähellä. Tai jos olet paljon teknologian parissa, niin kokeile tätä helppoa harjoitusta.

Ota paperi ja kynä. Ole rehellinen itsellesi ja kirjoita tunteistasi.

  • Millainen olosi on? Oletko energinen vai väsynyt?
  • Oletko stressaantunut? Jos olet, niin miksi?
  • Kaipaatko muutosta?
  • Kaipaatko ulos?

Toinen harjoitus tehdään ulkona. Lähiluonto toki riittää. Mutta jos sinun on mahdollista lähteä syvälle metsään, mene toki sinne.

Kun olet ollut tunnin verran metsässä, ota paperi ja kynä avuksesi. Voit kirjoittaa joko metsässä tai kotiin palattuasi.

  • Mikä on päällimmäinen ajatuksesi?
  • Pelottiko metsä vai antauduitko rentoutumiselle?
  • Kohtasitko uusia asioita? Joko luonnosta tai itsestäsi.
  • Vaihtuiko olotilasi siitä, mikä se oli metsään lähtiessäsi?

Molemmat tekstit kannattaa lukea. Niitä kannattaa verrata toisiinsa. Näyttäytyvätkö asiat eri tavalla eri paikoissa? Esimerkiksi huolta tai stressiä aiheuttava asia saattaa hyvinkin muuttaa merkitystään metsässä vietetyn kokemuksen jälkeen.

Kuva: Pixabay

Yhteinen voimaantumisen hetki

Metsän hyvinvointia lisäävän vaikutuksen voi kokea myös ryhmässä. Yhdessä tekemisessäkin hiljaisuus on tärkeässä roolissa. Kirjoittaminen on helppo lisätä yhteiseen kokemukseen.

Jokainen kirjoittaa yksin. Jokainen kokee tuntemuksensa yksin. Mutta on todella voimauttavaa päästä jakamaan kokemuksensa muiden kanssa. Keskustella yhdessä. Kuunnella ja tulla kuulluksi.

Kirjoittaminen on pelkkä väline kohdata itsensä. Kielioppia ei tarvitse miettiä. Tärkeintä on antaa paperille tulla sen asian, mikä on tullakseen.

Tällainen yhdessä tekeminen lisää usein yhteenkuuluvuuden tunnetta. Ihmiset voivat olla täysin vieraita toisilleen ja kokea huikean yhteenkuuluvuuden tunteen siitä huolimatta. Tai omalla työporukalla koettu yhteinen luontohetki voi lisätä työyhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Posted in Itsetutkiskelu